Tuloksia yksilöllisellä ohjauksella

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus kokoaa hyviä toimintamalleja osatyökykyisten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllisyyden edistämiseksi. Malleja ja niihin liittyviä teemoja esitellään kevään aikana webinaarisarjassa ”Lisää työtä ja työvoimaa”. Toisessa osassa käsiteltiin kokonaisvaltaisen ja yksilöllisen ohjauksen tuloksellisuutta. Webinaarissa tuotiin vahvasti kentän ääntä kuuluviin. Blogi on kirjoitettu webinaarin jälkitunnelmissa pohtien samaa teemaa.

Kirjoittajat Jaana Toikkanen,Sanna Salminen,Ira Vahtero,Kirsi Helin

Kuvaaja/kuvittaja Sirpa Anundi

Osatyökykyisyys koskettaa suurta joukkoa suomalaisista työikäisistä. Noin puolella työikäisistä suomalaisista on jokin krooninen sairaus tai vamma (Taskinen, 2012). Heistä noin kolmasosa kokee sen vaikuttavan heidän tekemänsä työn määrään tai laatuun, ja heidät voidaan siksi määritellä osatyökykyisiksi. Syyt osatyökykyisyyteen voivat olla moninaisia, eikä kyseessä ole suinkaan yksi yhtenäinen joukko. Syinä voi olla vaikeasta sairaudesta tai elämänkriisistä toipuminen, pitkä poissaolo työelämästä tai vaikka puutteellinen kielitaito. Osatyökykyisyys voi olla pysyvää tai väliaikaista ja on hyvä muistaa, että meidän jokaisen työkyky vaihtelee elämän aikana.

Työelämässä tarvitaan kaikkien työpanosta, eikä osatyökykyisten työvoimaa ole varaa hukata. Mahdollisuus työhön ja osallisuus yhteiskuntaan työn kautta on tärkeä yhdenvertaisuuden kulmakivi. Työkyky on sidonnainen työtehtävään ja sen vaatimuksiin.

Kun sopiva työ ja tekijä kohtaavat, ei osatyökykyisyydestä ole haittaa työssä. Työllistyminen on mahdollista haastavistakin lähtötilanteista, kunhan sopiva työ ja tuki ovat tarjolla. Entistä enemmän on alettu puhua osatyökykyisyyden sijaan täsmätyökykyisyydestä. Silloin huomiomme kiinnittyy siihen, mitä henkilöllä on tarjota: taitoja, vahvuuksia, voimavaroja, olemassa olevaa työkykyä ja tahtoa käyttää näitä.

Yksilöllisellä ja kokonaisvaltaisella tuella eteenpäin

Koska täsmätyökykyiset on heterogeeninen joukko ihmisiä, ei heidän työllistymiskysymyksiäänkään ratkaista parhaiten tarjoamalla jokaiselle samanlaista palvelua. Tulokset viimeaikaisista ohjelmista ja kokeiluista vahvistavat sen, että yksilöllinen ohjaus ja tuki toimii paremmin. On tärkeää, että joku ottaa työllistyjästä ”kopin”, kuulee häntä, hänen toiveitaan ja tarpeitaan. Kulkee rinnalla madaltamassa kynnyksiä, joita on saattanut oma mielikin luoda, jos työelämään ei ole vielä päässyt tai sieltä on ollut pidempään poissa.

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus on kerännyt ja analysoinut toimintamalleja osatyökykyisten työllistämiseen. Yksi hyväksi havaituista toimintamalleista on Ilona-hankkeessa kehitetty Ratas-malli, jota on toteutettu Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa. Työllistymiseen vaikuttaa työkyvyn lisäksi myös muut seikat, kuten muun elämän haasteet, yksilölliset ja yhteiskunnallisetkin tekijät. Ratas-mallissa onkin tarjottu palkkatuetussa työssä ja työkokeilussa oleville kokonaisvaltaisesti tukea. Pienryhmävalmennuksilla on lisätty työ- ja työelämätaitojen harjaannuttamisen ohella hyvinvointia ja pystyvyyttä. Niissä on ollut mahdollisuus myös jakamiseen vertaisten kanssa sekä saada kokemus yhteenkuulumisesta. Maahanmuuttajataustaisille henkilöille on tarjottu kieliopintoja suomen kielen taidon kohentamiseksi toimivaksi työkieleksi.

Koska täsmätyökykyiset on heterogeeninen joukko ihmisiä, ei heidän työllistymiskysymyksiäänkään ratkaista parhaiten tarjoamalla jokaiselle samanlaista palvelua.

Yksi merkittävä tekijä mallissa on ollut työnantajayhteistyö ja rekrytointitapahtumien järjestäminen. Työllistyjä on voinut tavata työantajia ilman hakemusten lähettämistä ja päätyä vaikka pop-up haastattelun kautta uuteen työhön. Työllistymistä välityömarkkinoilta avoimille työmarkkinoille on madallettu yhdistämällä mallin eri osia saumattomasti, kuin rattaita hyvin toimivassa koneistossa.

Ota koppi, kuule, kannusta ja kulje rinnalla

Kokemusasiantuntijalta olemme kuulleet, kuinka paljon työelämään pyrkivä täsmätyökykyinen voi joutua ponnistelemaan saadakseen tarvitsemaansa tietoa ja kuinka vaikeaa voi olla suunnistaa byrokraattisessa viidakossa. Ja toisaalta, kuinka merkityksellistä voi olla, kun joku sitoutuu hänen työllistymistään edistämään: huomaa edistyksen, antaa palautetta ja hoitaa vaikka ensimmäistä yhteydenottoa työnantajalle työkokeilun järjestämiseksi.

Työllistymiseen tähtäävissä palveluissa on painopistettä siirrettävä kohti työelämää. Työllistymismahdollisuuksien löytäminen edellyttää jatkuvaa yhteistyötä ja keskusteluita yritysten kanssa, jotta työllistämisen ammattilaiset saavat tarvittavaa tietoa yritysten työvoiman tarpeesta, osaamisen vaatimuksista ja työhön liittyvistä tulevaisuuden näkymistä. Kun työelämätavoite on realistinen, myös jäljellä olevan toimintakyvyn kannalta, on se mahdollista saavuttaa. Työllistämisen ammattilaisten ydinosaamista tuleekin olla tavoitteena olevan työn vaatimusten ja tekijän taitojen tunnistaminen sekä näiden yhdistäminen keskenään. Kestävien, pitkäkestoistoisten ratkaisujen kannalta työssä tulee olla mahdollisuus onnistua ja saavuttaa sille asetetut tavoitteet.

Menestystekijänä vaikuttavien tulosten saavuttamisessa toimii työelämän kanssa tehtävä päivittäinen yhteistyö sopivien työllistymismahdollisuuksien löytämiseksi ja toisaalta yhteistyö työssä pysymisen tukena työsuhteen vakiinnuttamiseksi. Valmentaja voi työpaikalla yhdessä työntekijän ja työantajan kanssa etsiä sopivia työtehtäviä tai muokata niitä, räätälöidä soveltuviksi.

Työyhteisö ja sieltä saatu tuki auttaa työntekijää kiinnittymään työyhteisöön, mikä puolestaan voi pidentää työsuhteita. Avoin vuorovaikutus on tärkeää, ja lähiesihenkilöllä on keskeinen tehtävä ja vastuu toimia työyhteisön tukena. On olennaista kunnioittaa jokaisen oikeutta yksityisyyteen. Vuorovaikutuksessa onkin paikallaan huomaavaisuus ja tilannetaju, että ristiriitojen syntymistä voidaan ehkäistä. Täsmätyökykyisen työntekijän tukena voi toimia myös mentori työyhteisön sisältä. Työnantajalle voidaan myöntää tukitoimiin harkinnanvaraista työolosuhteiden järjestelytukea. Korvausta toisen työntekijän antamasta avusta voi saada jopa 20 työtunnista kuukaudessa enintään 18 kuukauden ajan.

Kaikki hyötyvät kestävästä työllisyydestä

Parhaisiin tuloksiin työllistämisen tukitoimissa päästään, kun eri toimenpiteitä yhdistetään: tarjotaan täsmätyökykyisille riittävästi yksilöllistä tukea, tehdään moniammatillista yhteistyötä, joka yhdistää sopivat palvelut oikea-aikaisesti unohtamatta tiivistä yhteistyötä työnantajien kanssa. Hekin kaipaavat yksilöllistä tukea ja käytännönläheisiä ratkaisuja työllistämiseen. Neuvontaa kaivataan esimerkiksi erilaisten tukien, kuten palkkatuen ja kuntalisien, käyttöön. Niin ikään työkyvyn tukemisessa vaikuttavuus kasvaa, kun yhdistetään eri toimenpiteitä. Tiedämme jo paljon keinoista, joilla yksilötasolla voidaan tukea työkykyä. Sen sijaan työyhteisötasolla tapahtuvia muutoksia tulee jatkossa tarkastella lisää.

Jokainen onnistunut työhön kiinni pääseminen on erittäin merkityksellistä niin yhteiskunnan, yritysten kuin yksilöidenkin kannalta. Työ tuo mukanaan myös sosiaalista hyvinvointia ja turvaa osaltaan toimeentuloa. Työllisyystavoitteidenkaan kannalta emme voi sivuuttaa täsmätyökykyisten potentiaalia työelämässä.

Edelleenkin näyttää siltä, että yritykset tarvitsevat lisää tukea ja tietoa, jotta he palkkaisivat myös täsmätyökykyisiä työntekijöitä. Sairaus ja vamma tai muutos toimintakyvyssä eivät välttämättä vaikuta laisinkaan henkilön työssä suoriutumiseen. Täsmätyökykyisen potentiaali ja työmotivaatio eivät saisi jäädä hyödyntämättä.

Avainasemassa on oikean tiedon ja hyvien kokemusten sekä käytäntöjen jakaminen. Tarvitsemme lisää asenne-esteettömyyttä – sen näkemistä, että jokaisen työpanos on tärkeä, oli työkyky 100 % tai vähemmän. Voiko olla niin, että samalla kun rakennamme monimuotoista, kaikkien työpanosta arvostavaa työelämää, muutamme työelämää paremmaksi meille kaikille?