Työelämä(kin) paranee puhumalla
Työpaikalla huolta ja kuormitusta aiheuttavia asioita ei voida ratkoa, jos niitä ei edes tiedetä olevan. Siksi on tärkeää uskaltaa ottaa asioita puheeksi.
Meistä jokainen, iästä riippumatta, toivoo työelämän olevan inhimillistä. Samaan aikaan työelämän vaatimukset ja oma riittävyys vaatimuksiin nähden voi herättää itsessä huolta. Tämä koskee etenkin nuoria. Tuoreen kauppatieteen opiskelijoita koskevan tutkimuksen mukaan työelämään siirtyvä nuorten ammattilaisten joukko on jo valmiiksi huolestuttavan stressaantunutta, uupunutta ja masentunutta. Heillä on myös vahvat odotukset mielen hyvinvoinnin tuen saamiseksi työantajaltaan. Heille työpaikan valinnassa tärkeä kriteeri on, että työnantaja panostaa työhyvinvointiin.
Mitä tämä yhtälö sitten tarkoittaa? Sitäkö, että työantajista pitäisi tulla tulevaisuudessa mielenterveydenkin ammattilaisia? Oma vastaukseni on ei. Ajattelen nuorten toiveen ennemminkin mahdollisuutena. Meillä on nyt tilaisuus rakentaa kaikille inhimillisempää, kestävää työelämää. Sellaista, jossa viihdytään ja joka on myös tuottavaa, koska mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot ja eläköityminen vähenevät.
Nuorten rohkeutta ottaa mielen hyvinvointinsa ja siihen liittyvät tarpeensa puheeksi on syytä arvostaa.
Tätä tavoitetta on edistämässä myös Mielihyvin duunissa -hanke. Se tukee nuorten kiinnittymistä työelämään ja siellä jaksamista tarjoamalla tietoa ja työkaluja niin nuorille kuin heitä työllistäville työnantajillekin. Hanke tukee myös työelämään valmistavien oppilaitosten opettajia, jotta heillä olisi työkaluja tukea nuoria. Kaikkia näitä toimia teemme yhdessä nuorten kanssa.
”Miten sulla menee?”
Nuorten rohkeutta ottaa mielen hyvinvointinsa ja siihen liittyvät tarpeensa puheeksi on syytä arvostaa. Meidän pidempään työelämässä olleiden vastuulla on kuulla heitä. Siihen ei tarvita ammattikuuntelijan pätevyyttä, vaan avoin mieli ja kiinnostus, ajan ja tilan lisäksi, riittävät. Kun hyvinvointiin vaikuttavat tarpeet saadaan selville, voidaan hakea yhdessä tapoja ja tekoja, jotka edistävät työssä jaksamista.
Hyvä perehdytys, työn tavoitteiden selkeys ja työstä saatu palaute, riittävä tuki ja hyvä tiedonkulku, työyhteisöön kuulumisen tunne ja kokemus, että omalla työllä on merkitystä, rakentavat työhyvinvointia. Työelämää voidaan muovata siihen suuntaan, että kaikilla olisi siellä parempi olla, kunhan vain asioista aletaan puhua yhdessä. Hyvinvointi työelämässäkin paranee puhumalla.
Kirjoitus on ilmestynyt aiemmin myös Mielihyvin duunissa -hankkeen blogissa.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173052