Sijaishuollon lastensuojelun työntekijöiden hyvinvoinnin tukeminen – kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia

Kolmivuotinen hanke TESSI – Työhyvinvoinnin edistäminen sijaishuollossa alkoi joulukuussa 2023 ja päättyy marraskuun lopussa 2026. Hankkeen tavoitteena on lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden ja esihenkilöiden hyvinvoinnin ja jaksamisen parantaminen edistämällä työntekijöiden terveellisiä elintapoja ja mielen hyvinvointia. Hanketta toteuttavat Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr. ja Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy.

Lastensuojelualan työntekijöiden työhyvinvoinnin edistämiseen ei ole aiemmin kehitetty tai julkaistu systemaattista toimintamallia, joka huomiosi alan erityispiirteet, kuten työn iltapainotteisuuden ja työskentelyn lasten ja nuorten kanssa kodinomaisissa olosuhteissa. Hankkeessa on myös uutta siinä kehitettävä vertaisvalmentajuus-toimintamalli, jossa yksiköiden työntekijät voivat toimia työyhteisöjensä “tsemppareina” eli hyvinvointiasioiden esille tuojina ja kannustajina.

Tätä hanketta edelsi vuosina 2022–2023 pilottihanke JALAS – jaksamista lastensuojelutyöhön, jossa luotiin lastensuojelun sijaishuollon työntekijöille ratkaisukeskeinen edistämisen malli nimeltään Tie hyvinvointiin. Sen tarkoituksena oli tukea terveellisiä elintapoja, mielen hyvinvointia ja työstä palautumista. Piloteissa tärkeiksi asioiksi nousivat tarve keskustella säännöllisesti työhön ja hyvinvointiin liittyvistä asioista, mutta myös vuorotyön näkökulma sekä tarve saada neuvoa terveellisten elintapojen edistämiseen ravitsemuksen, unen ja liikunnan näkökulmista.

Hyvinvoiva työntekijä

Hyvinvoinnin edistämisen ei tarvitse tarkoittaa suurta elämäntapamuutosta. Todennäköisesti paras tulos saavutetaan, kun arkeen voidaan yhdistää hyvinvointia tukevia tekoja, vaikka kaikki elämän osa-alueet eivät olisikaan vielä kohdallaan. Pitkäaikaisen muutoksen saavuttamiseksi tarvitaan myös sellaisen työkulttuurin luomista, joka mahdollistaa tuntemusten mukaisten työntekotavan, esimerkiksi tauottamisten lisäämisen. Kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri, samoin kuin helpot ja mukavat tehtävät vievät kohti tavoitetta.

Todennäköisesti paras tulos saavutetaan, kun arkeen voidaan yhdistää hyvinvointia tukevia tekoja, vaikka kaikki elämän osa-alueet eivät olisikaan vielä kohdallaan.

Työhyvinvointia edistäessä on hyvä pitää mielessä, että ei tueta vain suorituskykyyn liittyvien yksityiskohtien jatkuvaa mittausta. Kupila (2023) varoittaakin, että jos jatkuvasti kamppaillaan erilaisten mitattavien yksityiskohtien kanssa, vaarana on, että alkaa muodostua jatkuva pyrkimys kehittyä. Työntekijöille yksistään ei voida myöskään sälyttää vastuuta muutoksesta, mutta heille on annettava tietoa valintojen tekemisen perustaksi sekä yhteisön tuki muutoksen saavuttamiseksi.

Hyvinvointia edistävä elintapaohjaus

Työssä jaksamiseen ja työvireyteen vaikuttavat keskeisesti riittävä uni, psyykkinen ja fyysinen palautuminen työpäivän rasituksista ja stressistä, hyvä fyysinen kunto sekä säännöllinen, riittävä ja monipuolinen ruokavalio. Lastensuojelun sijaishuollon työn kuormitus voi heijastua uneen ja palautumiseen. Erityispiirteenä on iltapainotteinen työ, joka haastaa säännöllisen uni-, liikunta- ja ruokailurytmin ylläpitämistä.

TESSI-hankkeessa tuetaan voimavaralähtöisen, ratkaisukeskeisen ryhmätoimintamallin avulla työntekijöitä ja työyhteisöä pohtimaan omia toimintatapoja ja etsimään toimivia ratkaisuja terveyttä edistävien elintapojen ylläpitämiseksi. Hankkeessa kehitetään ja testataan myös vertaisvalmennukseen perustuvaa toimintamallia, jossa työyhteisön tueksi valmistetaan hyvinvointia tukevia videoita, haasteita, tehtäviä ja ideoita.

Minä riitän

Hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan työntekijöiden osallisuutta tunnistamaan, milloin ja miten pahoinvointi muuttuu hyvinvoinniksi. Kuten Kupila (2023) kirjoittaa, hyvinvointi on asia, jota kohti toinen pääsee lisäämällä liikettä, mutta toisen kohdalla sama tavoite vaatii liikkeen pysäyttämistä. Elämää olisi hyvä hahmottaa vähemmän yksittäisten mittareiden kautta ja enemmän oman kokonaiskuvan ja siitä syntyvien tarpeiden kautta. Muutoin saattaa käyden niin, kuten Kupila (2023) toteaa, että toimenpide, jonka piti lisätä hyvinvointia, tuottaakin pahoinvointia. Tiedon antaminen ja tekoihin kannustaminen sijaishuollon työntekijöille olisi hyvä tapahtua niin, että ne eivät synnytä riittämättömyyden tunteita ja kokemuksia. Paine hyvinvointiteoista voivat kumota jaksamista tukevat hyvät vaikutukset ja aiheuttaa jopa lamaannusta. Sijaishuollon työntekijöiden työhyvinvointia kokonaisvaltaisesti edistävälle toiminnalle on tarvetta ja työkyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen tarvitaan tukea, ohjausta ja neuvontaa.

Lähteet

Kupila, J. (2023). Hyvinvointi ei ole täydellisyyttä. Liikunta ja tiede 4/2023.

Lisäksi tekstissä hyödynnetty:

Kokkonen, J. (2023). Istu vähemmän, liiku enemmän, voi paremmin. Liikunta ja tiede 4/2023.

Kumpula, S. & Malkki, H. (2023). Hyvinvointiparadoksi. Liikunta ja tiede 4/2023.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040915628